Mitsubishi i-EV:n tämän hetkinen hurja myyntihinta huimaa japanilaisenkin peruskuluttajan päätä, mutta ensi vuodeksi Mitsu lupailee helpotusta. Tuolloin siis autoa aletaan mydä myös yksityishenkilöille, joten alennusta on pakkokin tulla. Reutersin tekemän kyselyn mukaan 74 % kyselyyn vastanneista japanilaisista olisi valmis ostamaan i-EV:n 1,5 miljoonan Jenin hintaan (~12 000 €), joista 19 % kärkiryhmä olisi valmis maksamaan autosta Lue lisää…

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän selvittämään sähköajoneuvojen kehitysnäkymiä. Monen korvaan tämä kuullostaa takuuvarmalta keinolta haudata sähköautojen maahan saapumista edistävät toimet loputtomaan komitea pyöritykseen. Jää nähtäväksi, mutta onneksi ainakin tällä kierroksella on selkeä ja pikainen deadline; ensi kesäkuun loppu. Kesäkuun raportista sitten voimme lukea rivien välistä eteneekö asiat vai ei. Lue lisää…

Mitsubishin maahantuoja Vemic Auto Oy Ab livautti oheisessa lehdistötiedotteessaan:

Suomessa [Mitsubishi i-EV] testiautot nähdään syksyllä 2009.

Eikä enempää tietoa sitten tippunut, mutta mennään nyt näillä. Vastaavasta testailusta pohjoismaissa (paitsi Islannissa) ei minulla ole tietoa, joten ainakin tällä saralla oltaisiin ottamassa kiinni muiden etumatkaa. Jos homma etenee hyvin, niin näitä voisi alkaa näkyä Vehon autokaupoissa jo ensi vuonna?

Mitsubishin strategiaan on aina kuulunut testien ohessa tehdä yhteistyötä paikallisten energiafirmojen kanssa pikalatauksen järjestämiseksi. Lieneeköhän Fortumiin siis jo oltu yhteydessä… Eli kaikkinensa hyvää kehitystä ja vauhdittaa myös latausmahdollisuuksien laajentumista.

Tällä hetkellä Japanissa ensi kesänä myyntiin tulevan i-EV:n hinnaksi on arvioitu ~20 600 € (27 400 USD), mutta Japanissa hintaa on tuettu 5 700 € (700 000 JPY). Suomessa hinta voi karata veroineen kaikkineen.

Blogin 1. kalenterivuosi täyttyy, joten bloggaamisen arveluttaviin perinteisiin kuuluu tehdä välitilinpäätös. Omalta osaltani olen yllättynyt, että olen löytänyt näinkin paljon jauhettavaa aiheesta joka ei ole leipälajini. Kiinnostus vie miestä. Sähköautoa ei vielä autotallista löydy, mutta toivossa eletään vaikka pahalta näyttää. Nyt näyttäisi kunnon vaihtoehtoja tulevan 2010, jos hyvin käy. Jos käy huonosti niin 2011-12…

WordPress:n omalla luetuimmat listalla tiukemman asiasisältöisten blogien lukijamääriin on matkaa ja paljon. Lukijoita armon vuonna 2008 oli 24 683. Kertonee siitä, että sähköautot sinällään ovat kaikesta yrityksestä huolimatta ensisijaisesti rajatun first adopter-ryhmän (lue insinöörien) kiinnostuksen kohde. Ja heitä tällainen vähemmän teknispainotteinen kirjoittelu kiinnostavaa melko vähän. Lukijat lisääntyivät pikkuhiljaa, mutta mitään massaliikettä ei siis ollut nähtävissä. Koska en blogia mainostanut missään niin tätä voi pitää aika hyvänä kuvauksena suomalaisten kiinnostuksesta sähköautoiluun yleensä: ihmiset ovat periaatteessa kiinnostuneita, mutta ilmeisesti ennen kuin sähköautot alkavat näkyä konkreetilla tavalla arjessa (esim. katukuvassa) eivät ne murtaudu ihmisten päivittäiseen tietoisuuteen. “Sähköauto” (2111 kertaa) oli ylivoimaisesti yleisin Googlen hakusana, jolla blogiin löydettiin ( toiseksi yleisin “eCorolla” 288 kertaa). Aika perustietoa siis vielä haeskellaan, eikö vain? Jonkinlaista tilanteen laukaisevaa muutosta siis odottelen tässäkin mielessä, joka voisi näkyä myös lukijamäärissä. Kuka tietää, ovatko ensi kesänä saataville tulevat eCorollat sellainen tekijä?

kaynnit

8 aliarvostetuinta ja 5 luetuinta sähköauto-juttua –> Lue lisää…

Taas saa hävetä. Ruotsalaiset vaan tekee kaiken suomalaisia paremmin, sähköautoilun edistämisenkin (katso oheinen video). Se on pieni ilo, että suomalainen Fortum on Ruotsin sähköautoilun tulevaisuuden tekijä. Media, ja etenkin kansainvälinen media tuppaa tällaiset turhanaikaiset yksityiskohdat sivuuttamaan. Eikä asian mainitsematta jättäminen varmasti tuota tunnontuskia naapurimaassamme. Lataustolpissa Stuckholma johtaa Espoota nyt 100-5. Murskaavaa ylivoimaa.

Lue lisää…

Th!nk teki listan sähköautoystävällisimmistä kaupungeista, joihin se myös kohdentaa sähköautojensa myynnin. Ainoa suomalaiskaupunki Espoo, jota voisi edes harkita listaukseen ei siellä kuitenkaan ole. Voiko tämän tätä selvemmin kertoa? Vaikka muutaman (5 kpl) latauspaikan pystyttäminen on kivaa pr-työtä ja sympaattista niin se ei todellisessa maailmassa, missä myös sähköautot tullaan myymään, merkitse yhtään mitään. Tätä se siis on jos maa ei profiloidu sähköautojen markkinaksi. Lue lisää…

Nyt tuli todellinen pommi. Eduskunnan valtiopäiväprosesseissa pyörii lakialoite ajoneuvoverolain 12 §:n muuttamisesta. Kyseinen ajoneuvoverolain 12. pykälä määrittelee ajoneuvoverosta vapaat autot ja lakialoite lisäisi siihen:

13) yksinomaan sähkömoottorin avulla kulkevat autotyypit vuosina 2009-2012.

Tulkintani tästä on, että täysin sähkökäyttöiset ajoneuvot ainakin olisivat verovapaita. Tilanne ei ole ihan niin selvä hybridien osalta. Priusin kaltaiset rinnakkaishybridit (parallel hybrid), joissa pyöriä pyörittää sähkömoottorin ohella myös polttomoottori eivät siis tämän lain piiriin sovi. Sen sijaan BYD F3DM ja GM Volt kaltainen sarjahybridi (series hybrid) taas voisi kuulua, jossa kaikki polttomoottorin tuottama energia muutetaan sähkömoottoria käyttäväksi sähköksi. Katso tästä aiheesta lisää esim. Tuulilasin sivuilta.

Ja laki tulisi voimaan 1.1.2009. Lakialoitteen koodi on “Lakialoite 116/2008 vp”, jos sen etenemistä haluaa seurata. Miksi tämä lakialoite on määräaikainen?

Lue lisää…

Fortum teetti oheisen kyselytutkimuksen suomalaisten sähköautoihin liittyvistä uskomuksista ja tiedoista. Tähän viitattiin ohimennen huomattavasti merkittävämmän Vantaa-Fortum sähköautojen latausinfran rakentamisuutisen ohessa, joten en huomannut oikein kunnolla siihen tarttua. Kunnes se tuli uudestaan vastaan.

fortum-kyselySyys-lokakuussa tehtyyn kyselyyn osallistui 1266 vastaajaa, joka on edustava otos suomalaisista. Keskeisin havainto oli, että 75 % vastaajista “on sitä mieltä, että sähköautoilulla voidaan vaikuttaa päästöjen ja energiankulutuksen vähentämiseen ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.” Tämä on minusta suhteellisen korkea prosenttiluku, ottaen huomioon kuinka vähän sähköautoista on tietoa ollut saatavilla. Puhumattakaan, että muutamaa kymmentä Sähköautot -Nyt! hankkeen aktiivia lukuunottamatta suomalaisilla ei ole mitään käytännön kokemusta sähköautoista. Lisätietoakin sähköautoista ihmiset tuntuivat janoavan, kun n. kolmannes vastaajista koki saavansa tarpeeksi tietoa sähköautoista. Erityisesti tietoa kaivattiin hintakehityksestä, hinta/hyöty-suhteesta ja “kaikesta mahdollisesta” l. perustietoja uupuu. Oheisen kuvan mukaista tiedottamista sähköautoista siis kaivataan, eikä ihan heti tule mieleen mikä taho tästä huolehtisi. Ellei se sitten ole Sähköautot -Nyt! yhteisö, mutta eCorollan luomispaineet ajanevat tällaisten tarpeiden tyydyttämisen edelle. Silti myöhemmin ko. hanketta vuosien perästä arvioitaessa sen keskeiseksi ansioksi voi nousta sen kyky kasvattaa ihmisiä sähköautoiluun. eCorollan kehittäminen on hyvä kehikko, mutta valtaosalle sähköauton hankkijoista ovat sähköautoiluun liittyvät käytännön kysymykset (mm. hinta, ajokapasiteetti eri olosuhteissa) eCorollan rakentamiseen liittyviä teknisiä yksityiskohtia kiintoisampia.

Lue lisää –> Lue lisää…

Fortum laittoi pari viikkoa sitten oheisen teaserin jakoon. En heti tarttunut koukkuun ja rynnännyt asiasta kirjoittamaan. Mutta nyt kirjoitan kun on jotain oikeaa tietoakin tullut saataville. Ihan ensimmäisenä, suuntaa siis Ylen nettiuutisiin ja lue koko uutinen.

Luitko uutisen? Vieläkö istut tuolillasi? Lue lisää –> Lue lisää…

Ainoastaan sähköajoneuvojen myyntiin keskittyvä brittiläinen Nice Car Company nosti omaa häntäänsä hiljattain julkilausumalla epäilyksensä suurten autonvalmistajien (lue yleisesti länsimaissa tunnettujen) ekoautojen valmistuksen suhteen. Tätä on myllytetty jo “Who Killed the Electric Car”-dokumentista lähtien mantran lailla ja olen siihen alkanut jo kyllästyä. Melkein jo lakkasin ajattelemasta asiaa. Kunnes juuri tuli tieto, että Renault-Nissan lykkää sähköautojensa valmistuksen aloitusta vuodella. Siis vuoteen 2011. Merkit olivat ilmassa, sillä mitään -edes kunnon prototyyppiä, ei ollut ilmaantunut. Se olisi pitänyt esitellä jo aikoja sitten, sillä valmistusta olisi pitänyt olla jo ensi vuonna. Tämä on ikävästi juuri sitä vedätystä, että kyllä tässä parhaamme yritetään ja katsotaan mihin se riittää. Ja kappas ei riittänyt. Odottakaa vielä muutama vuosi.

Samaa on näkyvissä Euroopan autonvalmistajien emissio-rajojen tavoittelussa. Voi voi kun ei niihin ylletä, no tarvitsee sitten vähän helpottaa niitä rajoja. Tältä pohjalta kun ponnistetaan niin en jaksa uskoa eurooppalaisten valmistajien sähköauto-väkästelyyn. Muutosta jarrutetaan niin pitkälle kuin se on mahdollista. Ihan vain, jotta noudatetaan hyvin tuottoisia elinkaarimalleja: ei tapeta hyvin lypsävää lehmää liian aikaisin. Tiedossa on enintään hybridimalleja, joilla pääsee muutaman kymmentä kilometriä sähköllä ja enintään 50 km/h. Tämä on se tapa miten edetään: tehdään välipallin-ratkaisuina hybridejä, jotka ovat enemmän perinteisiä polttomoottoriautoja kuin sähköautoja.

Miksi sitten kiinalainen BYD aikoo valmistaa “Dual-Mode”-hybridejä, jotka kulkevat sähköllä moottoritienopeuksilla, kunnes akku tyhjenee ja auto vaihtaa polttomoottoriajoon? F6DM-malli kulkee korkeintaan 100 km, mutta oheiselle F3DM-mallille luvataan jo huikea 160 km sähköinen ajokapasiteetti. Tosin toisten lähteiden mukaan sama 100 km kuin F6FM-mallillekin… Jos tämä ajokapasiteetti kuitenkin pitää kutinsa niin pystyisin kokolailla ajamaan koko ajan sähköllä joka tapauksessa, pikalataamaan virtaa tarvittaessa. Autohan pääsee jopa sähköautolistalle, vaikkei olekaan täysin sähköinen. Mikä ihmeen BYD? BYD on aloittanut vasta parikymmentä vuotta sitten, joskin se alkaa olla jo varteenotettavissa tuotantoluvuissa: 200 000 autoa tänä vuonna, ensi vuonna 400 000, 2010 800 000 autoa ja siitä eteenpäin 90%, 80%, 70% kasvua per vuosi. Ei paha. Mutta miksi BYD rikkoo hienon hybridi-tuotantokaavan? Koska BYD ei olekaan perinteinen ja massiivinen autonvalmistaja, joista Nice varoitti. Alunperin BYD on tuottanut matkapuhelinten akkuja, josta se on laajentanut autotuotantoon. Sähköautot ovat siis luonteva seuraava askel, jonka BYD ottaa mieluummin aiemmin kuin myöhemmin.

Lue lisää mitä vastatuulta on BYD:lle odotettavissa–> Lue lisää…

Suomen laivan kokka alkaa kääntyä, hitaasti mutta varmasti sillä sähköautojen käyttövoimaveron poistamisehdotus tuli nyt itse hevosen suusta -arvon pääministeriltämme. Joku on hoitanut asiat vaihteeksi hyvin hallinnossa, sillä joku on selvästi valistanut Mattia asiasta. Esitän siis vilpittömän kiitokseni tuolle nimettömälle virkamiehelle! Sähköautointoilijoilta ei ole aina pudonnut kiitosta kyseiseen suuntaan, joten toivottavasti nyt sitä annetaan. Kyseessä olisi siis tärkeä torjuntavoitto suomalaisen sähköautoilun etenemisen reunaehtoja uhkaavasta kauneusvirheestä käyttövoimaverossa. Lue lisää –>

Lue lisää…

Sähköautoilun edellyttämän muutoksen syvyys tulee esiin siinä missä määrin se edellyttää uutta tieto-taitoa. Ensisijaisesti sitä tietenkin tarvitaan autojen valmistuksessa, kuten Uudenkaupungin tulevan Fisker Karman kohdalla. Seuraavaksi sitä tarvitsevat autojen huoltamisen kanssa tekemisissä olevat. Myös autonomistajat tarvitsevat tiettyjä käytännön tietoja ja osaamista sähköautojen kanssa selviytyäkseen, niinkuin autonomistajat yleensä. Tämän jälkimmäisen toivoisi hoituvan yleisen tiedonvälityksen, sopivien projektien tai asiasta kiinnostuneiden yksityishenkilöiden toimesta. Ja onhan se hoitunut, vaihtelevalla menestyksellä. Lue lisää –> Lue lisää…

Koska sähköauto-uutiset ovat kortilla niin jatketaan asian vierestä. Toyota on tarkentanut peruspolttomoottorin korvaavien voimanlähteiden kehitysstrategioitaan, oheisen kuvan avulla (klikkaa suuremmaksi). Kiehtovaa kuvassa on, että strategia perustuu pääosin polttomoottorin olemassaololle (ei kovin kestävää ajattelua?) sekä yritys esittää sähkö- ja vetyautot tasavertaisina vaihtoehtoina. Yritykseksi se jää, sillä kuvaa tarkemmin katsomalla sähköauton etu on selvä. On tietysti totta ettei munia pidä laittaa yhteen koriin, mutta on myös selvää mihin näistä kannattaisi eniten panostaa. Lue lisää –> Lue lisää…

Viime aikoina olen kasvavassa määrin tuskaillut sähköautoilun ajokapasiteetin parissa: kuinka pian pystyvät sähköautot tarjoamaan riittävän ajokapasiteetin vai pystyvätkö milloinkaan? Onko tämänhetkinen akkuteknologia riittävää, paraneeko se tulevaisuudessa vai tarvitaanko jotain aivan muuta? Sähköautotuotannon haavoittuvimmaksi osaksi näyttäisi siis hahmottuvan akkuteknologia, mutta vaihtoehtoja akku-pohjaiselle sähköautoilulle on tulossa.

Periaatteessa ja sormituntumalta tämän hetkinen akkuteknologia näyttäisi pystyvän tarjoamaan riittävän kapasiteetin (minimissään 150 km/lataus, 120 km/h ajossa) -joskin hinta karkaa pian käsistä sitä mukaa kun sähköauton kalleinta komponenttia eli akkuja aletaan lisäämään kapasiteetin parantamiseksi. Akustojen massatuotannon pitäisi laskea akkujen hintaa. Siis pitäisi, olettaen ettei akkuihin menevien raaka-aineiden tuotanto sitten töki tai muuten vain joku alkaa keplottelemaan niillä pörssissä. Tämä on kuitenkin pieni huoli, sillä tämän päivän pääraaka-ainetta litiumia on riittävästi saatavilla. Myös Suomessa. En kuitenkaan jaksa uskoa nopeaan hinnanlaskuun lähivuosina, sillä tuotannon alkaessa lisääntyä annetaan yleensä katteiden ensin kasvaa. Toivoa sopii ettei tämä kuitenkaan riistäydy käsistä, kuten on käynyt matkapuhelinten akkujen kohdalla. Totta puhuen sähköautoilulla ei ole tähän varaa, mikäli siitä aiotaan tehdä arkipäivää. Lue Lisää –> Lue lisää…

Uusi-Seelanti on havahtunut nopeasti sähköautojen tarjoamiin mahdollisuuksiin täyttää ilmastotavoitteet nopeasti. Parasta kaikessa on, että havahtuminen on tapahtunut siellä missä sillä on kaikista eniten merkitystä: poliittisella huipulla. Toiminta asian edistämiseksi on jopa niin pontevaa, että paikallinen pääministeri neiti Helen Clark on käynyt lobbaamassa maatansa Japanilaisten autonvalmistajien luona. Eikös lobbaaminen yleensä tapahdu toisinpäin? Suuryritykset pesivät kansanedustajiston pääkallopaikoilla ja tyrkyttävät rahaa mm. vaalikassaan. IdeaPark-Vihti, anyone?

Vastaavanlaista lobbaus kävisi Suomessa myös paremmin pr-työstä. Sen lisäksi, että sähköautoilun edistäminen helpottaisi ilmastotavoitteiden saavuttamista. Aiemmin nähty pääministerimme Windows pr-stuntti herätti suomalaisissa lähinnä myötähäpeää, minkä lisäksi voimakkaampi sitoutuminen Windows-käyttöön nostattaa monen Windows Vistaa kokeilleen niskakarvat pystyyn… Toivoisin siis jonkun terävän kansanedustajan tulevan kalastelemaan ääntäni päämisteri Clark:n tyylillä. Lupaan ääneni ensimmäiselle poliitikolle, joka tekee vastaavan tempun tai vähintään tekee kriittisen kysymyksen Liikennepoliittisesta selonteosta 2008, jossa ei ole pihaustakaan sähköautoista. Okei, toivoa on: “konkreettiset toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sisältyvät tulossa oleviin hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan ja ilmastopoliittiseen tulevaisuusselontekoon”. Mutta pitäisin sitä pienenä ihmeenä, jos tällä välillä sähköautoilu ilmaantuisi keinojen listalle.

Mutta takaisin Uuteen-Seelantiin ja pääministeri Clarkiin:

“We’ve set an ambition of being one of the leading countries in the world to roll out the technology and we’d like Japan to see New Zealand as a place that is very willing and ready to pick up these kinds of cars and because we’ve got so much renewable energy it makes sense for us to go the electric car way.”

Pakko antaa tunnustusta uusi-seelantilaisten nöyryydelle, sillä totta puhuen Uusi-Seelanti on maana ja markkina-alueena mitätön: kaikki keinot saada sähköautoja on pakko käyttää. Aivan kuten Suomikin on mitätön. Suomessa vain kyky tunnustaa tosiasiat ja nöyryys on hukassa; ainakin tässä asiassa.

Ja riittävän edullisia ne ovat GM:n toimitusjohtaja Wagonerin mielestä ~20 000 $ hinnoissa. En voisi olla enempää samaa mieltä. Asiasta on moni muukin kuluttaja ollut samaa mieltä. Aiemmin tässä hintaluokassa on tarjottu Spark-vaporware Zotyeta hintaan 19 995 $. Vaporwarea myytiin ilmeisesti niinkin onnistuneesti ja laajalti, että kyseistä myynyt henkilö joutuu asiasta pikaisesti oikeuden eteen. Juuri tuon verran kuluttajalle siis tuntuisi sopivalta maksaa hieman vajaat ominaisuudet omaavasta sähköautosta. Monessa sähköautolistalla majaa pitävässä mallissa ajokapasiteetti jää vajaaksi verrattuna polttomoottoriautoon ja tämän täytyy näkyä myös hinnassa.

Kuullostaisiko siis loogiselta, että Euro-alueella sähköisen kansanauton käypä hinta olisi 20 000 €? Kyllä minusta. Varsinkin kun tietää, että jo pelkästään tämänhetkisellä konversiostrategialla ollaan “…aika liki” (kuten ~9.20 todetaan oheisessa Ylen Uutisissa sähköautojen tämänpäiväisyydestä): eCorollan hinta huitelee 20 000 € päällä, mutta ei paljon. Mainittuun hintaluokkaan päästäessä voidaan siis odottaa asioita tapahtuvan ja sanoa tulevaisuuden olevan “Nyt!”. Asiassa on kyse siitä, ovatko sähköautot riittävän edullisia suhteessa niiden rajoittuneisiin ominaisuuksiin kuten ajokapasiteetteihin? Tähän asia kiteytyi jo aikaisemmalla kierroksella EV1:n ja vastaavien sähköautomallien kohdalla, joita ei väitteiden mukaan pystytty valmistamaan sopivaan hintaan. Asia tuli todetuksi oheisessa “Who Killed the Electric Car”-dokumentissakin (ks. kohdassa 2.28-2.48): Lue lisää –> Lue lisää…

Uusi Suomi-verkkolehti julkaisi juuri “Näin vaikutat liikenteen päästöihin“-artikkelin, joka käsittelee kohtuullisen ansiokkaasti tärkeää asiaa. Yhtenä sähköautoilun reunaehtona kun on juuri yleisen sähköautoilua koskevan faktoihin perustuvan ymmärryksen leviäminen. Huolestuttavaa artikkelissa on kuitenkin sähköautoilun osalta vasenkätinen käsittely:

Öljystä voitaisiin luopua kokonaan, jos siirryttäisiin käyttämään sähkö- tai vetyautoja. Sähköautojen yleistymistä hidastaa akkuteknologia – akut ovat painavia ja rajoittavat sähköautojen toimintasädettä. Lisäksi akkujen vaihtamisesta aiheutuu merkittävä – jopa vuosittainen – käyttökustannus, ja akkujen lataus kestää kauemmin kuin polttomoottoriauton tankkaus. Sähköauton tulevaisuus ei näytäkään tällä hetkellä kovin lupaavalta.

Vasenkätisen käsittelystä tekee se, ettei vastaan-argumentteihin mennä tarpeeksi syvälle, eikä samalla käsitellä asian toista puolta. No, teen sen nyt tässä Uuden Suomen puolesta. Olen vielä rehti ja listaan pari itseäni polttelevaa negatiivista argumenttia lisää. Eli US:n argumentit sähköautoja vastaan olivat: 1. akkujen paino, 2. ajokapasiteetti per lataus (toimintasäde), 3. akkujen (jopa vuosittainen) vaihto, 4. akkujen latauksen kesto. En lähde tässä käsittemään tuloillaan olevaa EEStor:n ja muiden tuottajien superkapasitaattori-teknologiaa, jonka odotetaan ratkaisevan nämä ongelmat. Puhutaan siis vain akuista. Lue lisää –> Lue lisää…

New Zealand Heraldin uutisen mukaan Uusi-Seelanti ei hallinnon hyvästä yrityksestä huolimatta nouse autonvalmistajien sähköautomarkkinalistauksessa korkealle. Valtio-omisteinen sähköyhtiö yritti saada testiautoja valmistajilta käyttöönsä -luultavimmin Mitsubishilta, mutta epäonnistui. Sähköautoilulla on siis Uudessa-Seelannissa myös hallinnon tuki. Ihmisten tietoisuuskin sähköautoista on siellä kovalla tasolla, joten siinäkin mielessä asioiden olisi pitänyt olla hyvin: ihmiset todella haluavat sähköautoja. Lehti päätyy johtopäätökseen, että sähköautot saapuvat kuitenkin maahan myöhään verrattuna muihin maihin. Lue lisää –> Lue lisää…

Jotenkin olisi tarpeen havainnollistaa, millaiseksi sähköautoilu konkreetisti muotoutuu. Soveltuuko sähköauto alkuvaiheessaan kaikkiin ajotarpeisiin vai soveltuuko se yhtään mihinkään? Tämä kytkeytyy ennenkaikkea sähköauton ajokapasiteetin riittävyyteen, joka on rajoittunut ensimmäisissä markkinoille tulevissa sähköautomalleissa. Syynä tähän on Litium-akkujen pienistä valmistuseristä johtuva suhteellisen korkea hinta. Ja mitä enemmän ajokasiteettia, sitä isompi akku ja auton hinta. Esim. Sähköautot -Nyt! tulee tarjoamaan 150-300 km akustovaihtoehtoja, tosin tilannetekijävarauksella.

Tärkeää on myös muistaa, että vaikka autoja mahdollisesti voisikin pikalatailla niin sitä ei suositella tehtävän jatkuvasti. Näin meille kertoo Sähköautot -Nyt! sivusto, joskaan tarkkaa syytä tähän se ei kerro tai kuinka usein sitten on turvallista pikaladata. Ensimmäisenä Suomeen tuleva pikalatausinfrastruktuuri tulee ABC-asemille, joilla voi pikaladata 1-3 tunnissa “150-300 km” akut täysiksi. Käytän nyt tätä tietoa näissä skenaarioissa. Lue lisää alta –> Lue lisää…

Sähköautonvalmistajat ovat ikävä kyllä huomaamassa sen, minkä jo sähköautosta unelmoiva tietää: Suomi EI OLE sähköautoystävällinen maa. Tesla on katsastamassa EU-alueen markkinoita, minne ensimmäisenä voisi tuoda Tesla Roadsteria myyntiin. Pohjoismaat -Norja, Ruotsi ja Tanska mainitaan hyvin sähköautoiluun kypsyneinä maina. Tesla ei Suomea tähän listaan sisällytä. Eikä se ole ihme, kun Fortumkaan ei ensisijaisesti tee kehitystyötä kotimaassaan.  Jos tämä on oireellista sähköautonvalmistajien piirissä niin ei kyllä hyvä heilu: saatamme joutua odottelemaan sähköautoherkkuja vielä vuosia niiden Eurooppaan saapumisen jälkeen. En siis ole vain puhaltanut kuumaa ilmaa korostaessani suomalaisen sähköautoilun edistymisen edellyttävän tämän hetkistä laajempaa tukea ja kehitystyötä, joiden kautta Suomi näyttäytyisi sähköautonvalmistajille vetovoimaisena maana.

Sähköauton etuja en ole kummemmin jaksanut rummuttaa, sillä ne ovat hyvin selvillä ja tästä on myös hyvin tietoa saatavilla. Aiheesta voi lukea myös kirjoja tai katsoa elokuvia. Kuitenkin avainhenkilöiden aktiivinen sokeus sapettaa, erityisesti mitä tulee ilmastotalkoisiin. Vuotoksen allasta ynnä muita mätäkuun juttuja markkinoidaan nyt vaihteeksi ilmastokysymyksellä ja happea hukataan kyseisten asioiden käsittelyyn. Motiivit ovat edelleen jossain aivan muualla kuin itse asiassa. Suomen ilmastotalkoot olisi nopeasti ratkaistu (ja halvalla), jos tieliikenteen hiilidioksidiemissioita onnistuttaisiin nollapäästöisellä sähköautoilulla karsimaan. Ilmastomuutos.org -sivustolla on mainittu Suomen tieliikenteen kattavan maamme hiilidioksidipäästöistä yli 90 %. Sivusto listaa mm. yhdyskuntasuunnittelun ja liikenteen vähentämisen tärkeimmiksi keinoiksi vähentää hiilidioksidipäästöjä. Miksi ei samantien yritetä ratkoa muita ikuisuuskysymyksiä, kuten miten lopettaa kaikki maailman sodat? Nehän ovat myös massiivisia hiilidioksiemission lähteitä. Eikä mainintaa sähköautoilusta, joka olisi realistinen ja nopea ratkaisu. Jopa kaukana tulevaisuudessa oleva vetyautoilu saa sivustolla huomiota.

Vielä lopuksi oheinen VTT:n kuva (klikkaa kuvaa, aukeaa ikkunaan). Jos siis mennään näillä edellä mainituilla strategisilla ratkaisuilla VTT ei näe vuoteen 2025 mennessä merkittäviä vähennyksiä liikenteen hiilidioksidipäästöissä. Kukin voi itse arvuutella mihin suuntaan käyrä kaartuisi jos tieliikenteessä alkaisi nollapäästöinen sähköautoilu lisääntyä….

Hyvä uutinen on, että Fortum on käsittänyt sähköautojen latausinfrastruktuuria tarvittavan lähitulevaisuudessa ja satsaa rakennustyöhön. Olkoonkin, ettei kaikkia yksityiskohtia ole vielä ratkaistu mm. laskutuksen osalta ja tarve nähdään koskevan hybridiautoja. Melkein jo innostuin, että yksi keskeisistä sähköautoilun reunaehdoista saisi ratkaisunsa. Siis melkein innostuin. Huono uutinen on, että suomalainen Fortum tämän uutisen mukaan rakentaa infraa Ruotsin puolella Tukholmassa.

Suomi ei siis ole jäämässä ympäristöteknologian kehitysalueilla jälkeen vain maailmanlaajuisesti katsottuna. Hälyttävää on se, että nyt jäädään jo naapureidenkin jalkoihin ja vielä omien koirien puremana? Suomalaisen sähköautoilun tulemisesta haaveilevana toivoisin rivakoita peliliikkeitä; valtionomisteisten ja strategisesti tärkeiden yhtiöiden pitäisi kyllä katsoa ensinnä mitä kotimaassa olisi tehtävissä?

Suomessahan Fortum reagoi nopeasti ilmastomuutoskeskusteluun pistämällä imagokampanjat pyörimään (ks. alla Fortumin mainosvideo), taisi aiheesta olla YLE:llä keskusteluohjelmakin jossa Fortum rummutti vastuullisuuttaan. Ollaan siis osastolla “tarttis tehdä jotain”, mutta kenen? Käsiä ovat nyt varmaan jo ihan tarpeeksi heilutelleet (huh huh) Fortumilaisten lisäksi myös valtio-omisteisten yhtiöiden autonomisuutta puolustanut nykyinen hallinto. Vihreätkin ovat somasti hallituksessa mukana, joten mitenkähän lienee… tosin eipä tuo sähköautoilu tullut viimeisimmässä Vihreiden vuoden 2005 ilmasto- ja energiapolitiikkalinjauksessa mitenkään mainituksi. Että siis, kukahan tekisi jotain asialle?

Tarkensin hieman sähköautoilua tukevia reunaehtoja. Olen ruvennut nyt aktiivisemmin osallistumaan Sähköautot -Nyt! (entinen Sähköauto 2.0) -hankkeeseen. Lähinnä kyselemällä foorumilla asioita, joiden toivon jotenkin myös hanketta hyödyttävän. Rohkaistuin siis, vaikka olenkin lähinnä asioista kiinnostunut tuleva sähköauton ostaja.

Katsotaan pystynkö foorumin kautta saamaan tarkennusta. Ainakin lukemalla olen saanut, mutta katsotaan siis miten suoriin kysymyksiin saan vastauksia. Voihan olla, että vastauksia ei vielä apteekin hyllyltä löydy. Foorumilta löysin nyt pari kiperää sähköautojen yleisominaisuuksiin liittyvää reunaehtoa lisää, katsasta asia tarkemmin.

Koska Suomen sähköautoilu on markkinoille saapuvien mallien osalta etenemässä hyvin etenkin Sähköauto 2.0 -hankkeen toimesta, on sähköautoilun reunaehtojen pohtiminen nyt entistä tärkeämpää. Avaintekijä on tietenkin, että autoja on saatavilla ja se on nyt toteutumassa. Kyseessä ei tämän jälkeen ole sähköautoilua motivoivat, vaan ennemminkin sitä tukevat tekijät: infrastruktuurin tarve, sähköautojen kysynnän kehittyminen ja yhteiskunnan tuki.

Kokosin tällä haavaa näkemäni asiat oheiseen “Reunaehtoja“-sivuun. Tämäkin on päivittyvä listaus siinä missä Sähköautolistakin. Tällä hetkellä reunaehdot hahmottuvat sen mukaisesti, että ensimmäinen markkinoiden sähköautomalli on Sähköauto 2.0-hankkeen. Tilanteen kypsyessä hankkeen mallien ja muidenkin toimittajien lisääntyessä reunaehtoja voi tulla lisää tai osa voi ratketa. Listaus on erillinen sähköautolistasta, koska kyse ei suoranaisesti ole sähköautojen ominaisuuksista.