Tein erillisen sivun sähköautolistaukselleni ja se löytyy täältä: https://sahkoautoilija.wordpress.com/sahkoautolista/

Mitsun i MiEV on ”yllättäen” paalupaikalla. Näpertelin kriteeristöä tarkemmaksi ja hain alkuperäiset lähdelinkit (huh huh mikä homma). Seuraavana vuorossa varmaankin Subarun R1e… pysykää kuulolla.

Mainokset

Sähköauto 2.0 -hanke

tammikuu 28, 2008


Ilokseni huomasin, että kun metsään huutaa niin sehän vastaa. Nimittäin Santeri vihjaisi minulle juuri kasatusta suomalaisesta sähköauto-harrastajien yhteisöstä. Siellä innostus näyttäisi olevan ehkäpä omaanikin korkeammalla tasolla. Erinomaista!
Pidän tärkeänä tällaisia hankkeita, joilla on potentiaalia kerätä julkisuutta ja siten nostaa yleisön kiinnostusta sähköautoihin. Siis luoda niille markkinat. Näen tärkeänä, että sähköauto saapuisi suurien massojen ulottuville. Myös siitä itsekkäästä syystä, että lukeudun tähän massaan. Vaikka niin haluaisinkin, en kuulu siihen kärkiryhmään joka rupeaa rakentamaan ja tuunaamaan sähköautoja. Mutta me massat siis tarvitsemme tätä kärkiryhmää, jonkunhan on aurattava latua?
Toiminnan tavoitteeksi on (luettu 28.1.) määritelty:
…saattaa kohtuuhintaisia ja toimivia sähköautoja kaikkien halukkaiden saataville sekä edistää samalla merkittävästi sähköautojen tuloa liikenteeseen.

Tämä on juuri se ainoa oikea tavoite, josta olen ”massan edustajana” samaa mieltä.

Hankkeen toteutustavasta on todettu seuraavaa:

  • Selvitetään minkälaiselle sähköautolle löytyy eniten kannatusta (korimalli, ominaisuudet jne.).
  • Haetaan suosituimmalle autotyypille vähintään 500 ostajaehdokasta.
  • Toimitaan ostajien edustajana ja toteutetaan autojen hankinta ryhmäostona.

Tässä alan jo huomata selvästi kyseessä olevan kärkiryhmä, sillä 500 vaikuttaa aika pieneltä määrältä. Lisäksi auto voi olla:

  • suomalaisten sähköauto-osaajien polttomoottoriversiosta muuntama
  • start-up sähköautovalmistajien toimittama (esim. Think, Cleannova)
  • suurten autonvalmistajien toimittama

Tämä kuitenkin luo minuun toivoa: voisiko hankkeen kautta saada tilattua suurilta autonvalmistajilta valmiita sähköautoja? Ja minä saisin himoitsemani Mitsubishin iMiEV:n?

Kuitenkin pian lähtökohdaksi tarkennetaan konversio eli polttomoottoriauton muuntaminen omana käsityönä sähköautoksi. Tämä viimeistään lyö lukkoon sen, että hankkeen keskeinen anti tulee näin massan edustajan näkökulmasta olemaan sähköautojen PR-työ. Ei se huono tavoite ole. Omasta näkökulmastani kuitenkin sähköautoja saataisiin huomattavasti nopeammin maanteille, jos niitä alettaisiin tuomaan Suomeen suurten valmistajien toimesta heti kun ne saapuvat Euroopan markkinoille. Voisiko kyseinen yhteisö tarkentaa toimintatapaansa myös tämän lähestymistavan suuntaan? Voisiko se kerätä adressia tms. autonvalmistajille, jolla osoitettaisiin kysynnän olemassaolo? Vaikka Suomi onkin pieni markkina autonvalmistajan näkökulmasta niin voisiko meidät lanseerata ”first adopter” kansakuntana ja siten houkutella käyttämään Suomea testikenttänä? Eivätkös Castells ja kumppanit aikanaan jotain sen suuntaista todenneet, kun suomalaiset olivat nopeita Nokian kännykän käyttöönottajia?


My Electric Car blogin innoittamana alan keräämään itselleni listaa sähköautoehdokkaista, joita pidän todennäköisinä menestyjinä ja joilla näen mahdollisuuksia saapua myös Suomen markkinoille. Pian. Asetan keulille heti kättelyssä jo kehumani Mitsubishin i MiEV:n. Miksi? Minulla on näppituntuma sen olevan ensimmäisten Suomeen saapuvien sähköautojen joukossa, sillä:

  1. Saapuu Eurooppaan 2009,
  2. Mitsubishi pystyy tuottamaan sen verran isoja volyymeja, että luulisi niistä muutama tännekin saatavan,
  3. Se on jo täydessä tuotannossa ja myynnissä Jaappanissa,
  4. se on edullinen: hinta on 12 000 € luokkaa (ei paha),
  5. se on 5-ovinen,
  6. se yltää 120 km/h nopeuteen (mikä ei ole ollenkaan yleistä sähköautoissa),
  7. sillä on ruuhka-Suomeen riittävä ajoetäisyys yhdellä latauksella: 160 km ja
  8. myönnettäköön vielä, että muotoilukaan ei ole sieltä pahimmasta päästä.

Okei, on asioita jotka minua arveluttavat Mitsu i MiEV:n kohdalla. Nimittäin miten se reagoi Suomen oloihin? Mitä teiden suolaus tekee hieno-teknisille ominaisuuksille? Entä kuinka paljon 160 km ajoetäisyys tippuu talven lipsuvissa ja sisälämmitystä edellyttävissä keleissä (lämmitys imee sähköä!)? Mutta tämä onkin se ainoa tekijä ja mainittakoon että kilpailijoilla on vielä paljon enemmän ”mutta”-tekijöitä selvitettävänään.

Preferoin seuraavien kriteerien mukaan:

    1. minä vuonna auto tulee varmuudella Eurooppaan ja todennäköisemmin siten myös Suomeen,
    2. on mahdollista tuottaa nopeasti massatuotantona,
    3. missä vaiheessa kehitystä auto on piirrustuspöydältä kuluttajien ajettavaksi,
    4. hintaluokka on ”järkevä” suhteessa auton toimintakykyyn,
    5. pystyy vähintään 120 km/h huippunopeuteen ja
    6. ajomatka yhdellä latauksella vähintään 150 km ympäri vuoden.

      Kehitän kriteeristöä sitä mukaa kuin huomaan tarpeelliseksi. En lähde näitä painottamaan, mutta nopea saatavuus on ratkaisevaa, sitten hinta, toimintakyky jne. Ehkä viimeisimpänä kriteerinä on sitten vaakakupissa saanko oman iPod-soittimeni ladattua ko. autossa. 🙂

      Kaikki suorituskyvyltään rajoittuneet, kuten NEV-autot tai ”oudot” kuten 3-pöyräinen Xebra jäävät kättelyssä listaamatta. Samoin kalliit Übercoolit ja pienien valmistuserien superautot kuten Tesla Roadsterit ovat toiveunia listalleni. Hybridit pääsevät listalleni vain, jos ne pystyvät vähintään 150 km latauksella ympäri vuoden. Tikullakaan en koske vety- tai biodiesel- mukamas ekoautoihin. Seula on tiukka. Niin idealisti en ole, että suostuisin tinkimään auton käytön perustarpeista (doh, miksi muuten sitä hankkisin). Tai taipuisin joihinkin hassuttelukonsepteihin kuten oheinen Aptera. Turha onkaan, koska nämä eivät Suomen markkinoille saavu. Pienestä kansakunnasta ei löydy tarpeeksi hassuttelijoita/idealisteja, jotta markkina syntyisi ja hassuja autoja kannattaisi tuoda.


      Ajatusleikki: miksi Suomessa ei voisi yhtä hyvin olla sähköautotuotantoa siinä missä nyt naapurimaa Norjassakin? Kokkapuheita riittää tähän aikaan siitä, kuinka Suomi rupeaa panostamaan ympäristöteknologiaan. Mutta mihin? Tuuli- ja aurinkovoimassa ollaan jo menetetty aiempi etumatka ja ollaan jo pahasti jäljessä. Onhan niitä tapoja kehittää ympäristöteknologiaa, mutta onko näyttävämpää tapaa tehdä se kuin sähköauto? Siinä kuitenkin yhdistyy monta ympäristöideologiaa tukevaa teknistä innovaatiota.

      Okei, Suomen autoteollisuus voisi elää nyt uutta renessanssia jos vain oltaisiin tähän Akseli Gallen-Kallelan posteri Bil-aktie-bol autovalmistajalle 1907mahdollisuuteen herätty. Suomessa on autonvalmistusperinne vielä elossa ja sitä tekohengitetään Uudessakaupungissa milloin tekemällä Porchea, milloin Ladaa. Miksei hyvin voitaisi polkaista täysin suomalaista autotuotantoa käyntiin? Elcat oli 90-luvun menetetty mahdollisuus, varmasti tämän huomasivat monet sähköautojen kehitystä tarkemmin seuranneet. Suomalainen Elcat tuotti Postille Subarun pakettiautonrunkoisia sähköautoja, kunnes Subaru lopetti runkojen toimittamisen ja Postinkin kiinnostus taisi lopahtaa. Näiden ajoetäisyys (80 km) ja huippunopeus (90 km/h) oli vielä kehittymättömän akkutekniikan vuoksi alhainen, mikä esti peruskuluttajia hankkimasta autoa. Nykyinen Litium-ionipohjainen akkuteknologia tosin antaa jo nyt moottoritienopeuksia ja 100-200 km ajoetäisyyksiä. Riippuen kuinka kevyestä autosta on kyse.

      Moni sähköauto-firma on aloittanut rakentamalla NEV-autoja (Neighbourhood Electric Vehicle), joiden huippunopeus on rajoitettu 40-50 km/h ja ajoetäisyys parhaimmillaan 50-70 km luokkaa per lataus. NEV-autoja ovat esim. Zenn, Dynasty ja Reva. Reva/G-Wiz on noussut suureen suosioon etenkin Lontoossa. Ajatella jos tällä hetkellä Suomen suuripäästöiset ja suositut mopo-autot olisivatkin juuri huippunopeus-rajoitteisia ja Suomessa tuotettuja NEV-autoja? NEV on helppo tapa päästä vauhtiin, koska siltä ei edellytetä kallista törmäystestaamista ym. henkilöautoilta edellytettäviä turvaominaisuuksia.

      Suomenhan pitäisi olla pullollaan Nokialla ja IT-buumilla rikastuneita potentiaalisia sijoittajia? Katsokaa nyt vaikka sähköautojen kansikuva-auto Tesla Roadsteria rahoittamassa ja kehittämässä ollut Elon Muskia. Hän rahasti myymällä PayPal:n ja parhaillaan lupaa kaivaa syvälle taskuihinsa, jos Roadsterin luvattu toimitusaika lipsuu. Jaakko Rytsölä on ilmeisesti hukannut rahansa, mutta Jorma Ollila oletko kuulolla???

      Tämän blogin oikeutus

      tammikuu 25, 2008


      Olen blogeja, nettiuutisia ja kaikenlaisia verkosta löytyneitä dokumentteja lukemalla tullut vakuuttuneeksi autoilun tulevaisuuden olevan sähköautoissa. Enkä tarkoita mitään radio-ohjattavia, vaan oikeita ratista väännettäviä kulkuneuvoja. Olen päätynyt tähän uhraamalla määrättömästi omaa aikaani, jonka olisin voinut käyttää muuhun jokapäiväistä elämääni enemmän koskettaviin asioihin kuin sähköautoihin. Tämä blogi on nyt olemassa, jotta muut voisivat vastaavalta ajanhaaskuulta välttyä tai ihan vain että voisin jonnekin näitä havaintojani kerätä.

      On selvää, että olen asiasta innostunut. Minusta kyseessä on kertaheitolla suurin yksityisen ihmisen keino vähentää hiilidioksidipäästöjään. Tämän lisäksi sähköautot ovat mm. hiljaisia, energiatehokkaita ja helpottavat riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Näitä etuja on dokumentoitu ja ne voittavat minusta kaikki merkittävät sähköautoilun haitat. Ks. asia Wikipediasta.

      Merkittävin sähköautoja koskeva haitta kuitenkin on, ettei perustarpeet täyttävää sähköautoa ole saatavilla tässä maailmankolkassa. Toisaalla niitä jo saa, etenkin jos on lyödä sopivasti paalua pöytään. Norja on lähin, missä näitä herkkuja saa. Isolla rahalla tosin, eikä pieni norjalaisvalmisteinen(!) Th!nk City vastaa kaikkien tarpeisiin. Ei myöskään minun. Kukaan ei tunnu edes Suomessa sähköauton perään kyselevän. Miksi näin? Yllätyksekseni olen myös huomannut, ettei suomenkielellä asiaa ole kattavasti oikein missään verkossa käsitelty. Ei kai niitä kukaan Suomeen tuo, jos ei ole markkinoita. Ja markkinoita ei ole, jos ihmiset eivät edes tiedä sähköautojen mahdollisuudesta. Aivan kuin asia olisi tarkoin varjeltu salaisuus.

      i MiEVAikaisintaan sähköautoja aletaan tosissaan myydä Euroopassa 2009, jolloin Mitsubishi tuo ”i” -kaupunkiautosta sähköversion myyntiin. Tämä on oma suosikkini. Tämä on siis ”ehkä tuo ehkä ei” asia. Todennäköisesti uutinen koskee vain muutamia kappaleita Isossa-Britanniassa. Japanissa tätä saa tosin jo tämän vuoden 2008 aikana. Mutta entä Suomessa? Tuskin ihan ensimmäisenä markkinoiden ollessa niin pienet. Voiko olla, että täällä joudutaan odottelemaan sähköautoja vielä ensi vuosikymmenelläkin???